Skip to main content
EtusivuBlogiOppaatKuka maksaa tuontitullit? Maahantuoja, myyjä vai ostaja DDP- ja DAP-toimitusehdoissa?

Kuka maksaa tuontitullit? Maahantuoja, myyjä vai ostaja DDP- ja DAP-toimitusehdoissa?

17TRACK

DDP-toimitusehdon (Delivered Duty Paid) mukaan myyjä vastaa yleensä tuontiselvityksen järjestämisestä sekä tuontitullien ja -verojen maksamisesta osana toimitusvelvoitetta. DAP-toimitusehdon (Delivered at Place) mukaan ostaja huolehtii yleensä tuontiselvityksestä ja maksaa sovellettavat tullit, verot sekä muut tuontimaksut. Incoterms-sääntö ei kuitenkaan syrjäytä tullilainsäädäntöä: tullille lain mukaan vastuussa oleva osapuoli voi määräytyä kohdemaasta, rekisteröidyn maahantuojan järjestelystä ja kauppasopimuksesta riippuen.

Who Pays Import Tariffs Importer Seller or Buyer under Ddp

Käytännön vastaus koostuu siksi kahdesta osasta. Ensin on määritettävä, miten sovittu toimitusehto jakaa vastuut myyjän ja ostajan välillä. Sen jälkeen on varmistettava, voidaanko tämä jako toteuttaa laillisesti ja käytännössä kohdemaassa.

Lyhyt vastaus: DDP verrattuna DAP:iin

KysymysDDPDAP
Kuka järjestää tuontiselvityksen?MyyjäOstaja
Kuka yleensä maksaa tuontitullit ja tuontiverot?Myyjä sovitun kaupallisen vastuunjaon mukaisestiOstaja
Kuka kantaa kuljetuksen aikaisen riskin?Myyjä siihen asti, kunnes tavarat on toimitettu nimettyyn määräpaikkaan ja ne ovat valmiina purettaviksiMyyjä siihen asti, kunnes tavarat on toimitettu nimettyyn määräpaikkaan ja ne ovat valmiina purettaviksi
Kuka purkaa tavarat?Ostaja, ellei sopimuksessa erikseen toisin määrätäOstaja

Tämä yhteenveto kuvastaa Incoterms® 2020 -ehtojen mukaista tavanomaista vastuunjakoa. Tarkka lopputulos voi muuttua, jos sopimus sisältää lisäehtoja, paikalliset tullisäännöt asettavat erilaisia vaatimuksia tai lähetys käsitellään erityisen vero- tai toimitusjärjestelyn kautta.

Mitä DDP tarkoittaa tuontitullien kannalta?

DDP tarkoittaa Delivered Duty Paid -toimitusehtoa. Se asettaa myyjälle laajimman toimitusvastuun Incoterms-säännöistä. Myyjän on järjestettävä kuljetus nimettyyn paikkaan, hoidettava vientimuodollisuudet, tarvittaessa tuontimuodollisuudet sekä maksettava tuontiin vaadittavat tullit ja verot. Tavarat katsotaan toimitetuiksi, kun ne on asetettu ostajan käytettäväksi määräpaikassa valmiina purettaviksi.

Ostajalle kaupallinen hyöty on ennakoitavuus. Ilmoitettu hinta voi sisältää arvioidut tullikustannukset, joten ostaja saa harvemmin erillisen maksupyynnön kuljetusliikkeeltä tai tulliasioitsijalta. Myyjän on kuitenkin hinnoiteltava lähetys käyttämällä realistista arviota tariffiluokituksesta, tullausarvosta, tullimaksuista, tuontiveroista, tulliasioinnista ja kaikista kohdemaakohtaisista vaatimustenmukaisuuskustannuksista.

DDP ei tarkoita, että myyjä voisi jättää kohdemaan säännöt huomiotta. Monilla markkinoilla tuontiselvitys edellyttää paikallista rekisteröityä maahantuojaa, verorekisteröintiä, tullitunnistetta tai muuta lupaa. Myyjän, joka ei voi laillisesti hoitaa tuontimuodollisuuksia, ei pitäisi luvata DDP-toimitusta vain siksi, että se haluaa tarjota asiakkaalle kaiken kattavan palvelukokemuksen.

Tullimaksujen maksamisen ja niiden taloudellisen rasituksen välillä on myös tärkeä ero. Myyjä voi maksaa tullimaksut rajalla ja periä kustannukset takaisin tuotteen hinnassa tai toimitusmaksussa. Ostaja voi siten vastata osasta kustannuksia epäsuorasti, vaikka myyjä vastaisi tuontiprosessista kauppaehtojen mukaan.

Mitä DAP tarkoittaa tuontitullien kannalta?

DAP tarkoittaa Delivered at Place -toimitusehtoa. Myyjä järjestää toimituksen nimettyyn määräpaikkaan ja kantaa kuljetusriskin siihen asti, kun tavarat asetetaan ostajan saataville valmiina purettaviksi. Ostaja vastaa tuontiselvityksestä sekä tuontitulleista, -veroista ja muista tuontiin liittyvistä maksuista.

DAP-toimituksessa ostajan on ehkä nimettävä tulliasioitsija, toimitettava maahantuojaa koskevat tiedot, lähetettävä asiakirjat, maksettava tulliviranomaiselle tai kuljetusliikkeelle ja järjestettävä tarvittavat luvat. Jos ostaja viivyttää tulliselvitystä, sille voi myös aiheutua varastointi-, seisonta-, käsittely- tai uudelleentoimituskuluja kuljetusliikkeen ehtojen ja lähetyksen olosuhteiden mukaan.

DAP on usein helpompi myyjälle, jolla ei ole vakiintunutta tulli- tai veroläsnäoloa kohdemaassa. Se antaa ostajalle myös enemmän hallintaa tariffiluokitukseen, arvonmääritykseen, tulliasioitsijan valintaan ja tuonnin arvonlisäveron takaisinperintään silloin, kun paikalliset säännöt sen sallivat. Vastineeksi ostajan on ymmärrettävä toimitettujen tavaroiden kokonaiskustannukset ja vaatimustenmukaisuusvelvoitteet ennen tilauksen tekemistä.

Kuka on rekisteröity maahantuoja?

Rekisteröity maahantuoja on osapuoli, jonka toimivaltainen tulliviranomainen tunnustaa vastaavan tuonti-ilmoituksesta ja siihen liittyvistä velvoitteista. Tämän osapuolen on ehkä varmistettava, että tavarat luokitellaan oikein, ilmoitettu arvo on täsmällinen, vaaditut luvat ovat saatavilla ja tullit sekä verot on maksettu. Tarkka määritelmä ja vastuut vaihtelevat lainkäyttöalueittain.

Incoterms-sääntö auttaa jakamaan vastuut kaupallisten osapuolten välillä, mutta se ei automaattisesti nimeä rekisteröityä maahantuojaa. DDP:tä koskeva sopimus ei yksinään anna ulkomaiselle myyjälle laillista oikeutta toimia maahantuojana kaikissa maissa. Vastaavasti myyjä voi räätälöidyssä järjestelyssä sitoutua maksamaan ostajan tuontimaksut, vaikka valittu toimitusehto ei olisi DDP. Järjestely on kirjattava selkeästi sen sijaan, että se pääteltäisiin toimitustarjouksesta.

Ennen DDP:n käyttämistä myyjän tulisi varmistaa vähintään seuraavat seikat:

  • Voiko se laillisesti toimia rekisteröitynä maahantuojana tai nimetä sellaisen.
  • Onko sillä vaaditut tulli-, vero- tai yritysrekisteröinnit.
  • Edellyttääkö tuote lupia, lisenssejä, vaatimustenmukaisuusasiakirjoja tai erityiskäsittelyä.
  • Kuka vastaanottaa ja säilyttää tulliasiakirjat.
  • Miten odottamattomat tullit, uudelleenarvioinnit, tarkastukset ja varastointimaksut käsitellään.

Tullit, tuonnin arvonlisävero ja muut maksut eivät ole sama asia

Ilmaisua ”tuontitullit” käytetään usein yleisnimityksenä kaikille rajalla perittäville maksuille, mutta maksut voivat koostua eri osista. Lähetykseen voi liittyä tullimaksu, tuonnin arvonlisävero tai myyntivero, valmistevero, tulliasiointi, tulliselvitysmaksut, satama- tai terminaalimaksut, tarkastuskulut sekä varastointi- tai käsittelymaksut. Kunkin erän määrä ja oikeudellinen kohtelu voivat riippua tuotteesta, alkuperästä, määräpaikasta, tullausarvosta ja maahantuojan asemasta.

DDP osoittaa yleensä myyjälle vastuun tavaroiden tuontiin vaadittavista tulleista ja veroista. Se ei välttämättä tarkoita, että myyjän on maksettava kaikki toimituksen jälkeen syntyvät maksut tai kaikki ostajan toimista aiheutuvat kulut. DAP osoittaa yleensä tuontitullit ja -verot ostajalle, mutta sopimuksessa tulisi silti ilmoittaa, sisältyvätkö tulliasiointi- ja kuljetusliikkeen ennakkomaksumaksut kuljetushintaan vai laskutetaanko ne erikseen.

Tuonnin arvonlisävero vaatii erityistä huomiota yritysten välisissä liiketoimissa. Se, voiko ostaja vähentää sen ja miten se on ilmoitettava, riippuu paikallisista verosäännöistä ja ostajan rekisteröintiasemasta. Myyjän lupaus maksaa tuonnin arvonlisävero ei välttämättä tuota samaa kirjanpidollista tulosta kuin se, että ostaja maksaa veron suoraan. Osapuolten tulisi hankkia paikallista veroneuvontaa, kun lähetysten arvo tai määrä on merkittävä.

Käytännön päätösohje myyjille ja ostajille

Valitse DDP, kun myyjä pystyy hallitsemaan kohdemaan tuontivelvoitteet

DDP voi olla sopiva, kun myyjällä on luotettava tullituki, toimiva ratkaisu rekisteröidylle maahantuojalle, tarkat toimitettujen tavaroiden kokonaiskustannustiedot ja kaupallinen syy tarjota toimitettu hinta. Se voi helpottaa kassavaihetta ja vähentää maksamisen kitkaa kuluttajille, jotka eivät halua hoitaa tulliselvitystä.

Myyjän tulisi välttää DDP:n käsittelemistä pelkkänä markkinointiterminä. Laskelmassa on huomioitava oikea HS-luokitus, alkuperäsäännöt, tullausarvo, verokohtelu sekä mahdolliset kuljetusliikkeen tai tulliasioitsijan maksut. Jos tulliarvio on epävarma, tarjouksessa tulisi ilmoittaa, onko se kiinteä, arvioitu vai tarkistukseen perustuva.

Valitse DAP, kun ostajalla on paremmat edellytykset maahantuontiin

DAP voi olla sopiva, kun ostajalla on jo tulliasioitsija, paikallinen vero- tai tullirekisteröinti tai kokemusta tuotteen maahantuonnista. Se voi olla käytännöllinen myös silloin, kun myyjä ei voi laillisesti toimia rekisteröitynä maahantuojana kohdemaassa.

Ostajan tulisi pyytää ennen lähettämistä kauppalasku, pakkausluettelo, kuljetusasiakirja, alkuperätiedot, tuotekuvaus ja kaikki saatavilla olevat luokitustiedot. Sen tulisi myös varmistaa tullausarvo ja arvioida toimitettujen tavaroiden kokonaiskustannukset sen sijaan, että se vertaisi myyjän DAP-hintaa toisen toimittajan kaiken kattavaan hintaan.

Tarkistuslista ennen DDP- tai DAP-ehdon hyväksymistä

  1. Nimeä paikka täsmällisesti. Ilmaisun ”DAP” tai ”DDP” jälkeen on ilmoitettava tietty määräpaikka, ei ainoastaan maata tai aluetta.
  2. Tunnista rekisteröity maahantuoja. Varmista, kuka merkitään tuonti-ilmoitukseen ja kuka on lain mukaan vastuussa tullille.
  3. Erittele maksut. Kysy, sisältääkö tarjous tullin, tuonnin arvonlisäveron, tulliasioinnin, ennakkomaksumaksut, tarkastuksen, varastoinnin ja toimituksen lisämaksut.
  4. Tarkista tuotteen vaatimustenmukaisuus. Tulliselvitys voi riippua luvista, merkinnöistä, turvallisuusasiakirjoista, pakotteiden valvonnasta tai muista tuotekohtaisista säännöistä.
  5. Vahvista vastuu virheistä. Sopimuksessa tulisi käsitellä virheelliset asiakirjat, luokituserimielisyydet, tullin uudelleenarviointi, toimituksesta kieltäytyminen ja ostajan puuttuvien tietojen aiheuttamat viivästykset.
  6. Tarkista purkamisvelvoite. Sekä DDP- että DAP-ehdolla toimitus saatetaan yleensä päätökseen ennen purkamista, joten purkulaitteet ja työvoima on tarvittaessa määritettävä erikseen.

Yhteenveto

Tavanomaisen kaupallisen vastuunjaon mukaan myyjä maksaa tuontitullit ja tuontiverot DDP-ehdolla, kun taas ostaja maksaa ne DAP-ehdolla. Tärkeämpi käytännön kysymys on, pystyykö vastuussa oleva osapuoli laillisesti hoitamaan tuontiselvityksen kohdemaassa. Ennen kumman tahansa ehdon valitsemista tarkista rekisteröityä maahantuojaa koskeva järjestely, erottele tulli verosta ja tulliasioinnista sekä kirjaa odottamattomien maksujen käsittely sopimukseen.

Usein kysytyt kysymykset

Tarkoittaako DDP aina, ettei ostaja maksa toimituksen yhteydessä mitään?

Ei. DDP kohdentaa tuontitullit ja -verot yleensä myyjälle, mutta ostajalle voi silti aiheutua maksuja, jos sopimus ei kata tiettyjä kuluja, tulli arvioi lähetyksen uudelleen tai ostaja aiheuttaa viivästyksen tai toimittaa virheellisiä tietoja. Tarjouksessa ja myyntiehdoissa tulisi määritellä, mitä ”duty paid” sisältää.

Voiko myyjä käyttää DDP:tä ilman rekisteröintiä kohdemaassa?

Ei välttämättä. Myyjän on varmistettava, voiko se toimia rekisteröitynä maahantuojana tai käyttää valtuutettua paikallista järjestelyä. Kohdemaan tulli- ja verosäännöt ratkaisevat tämän kysymyksen; Incoterms-sääntö yksin ei luo vaadittua oikeudellista asemaa.

Tarkoittaako DAP, että myyjä vastaa kaikista toimituskuluista?

Myyjä yleensä järjestää ja maksaa kuljetuksen nimettyyn paikkaan DAP-ehdolla, mutta ostaja hoitaa tuontiselvityksen ja tuontiin liittyvät maksut. Sopimuksessa tulisi selventää mahdolliset purku-, varastointi-, seisonta-, tulliasiointi- ja paikallisen toimituksen maksut.

Kuka maksaa tullimaksun, jos kauppasopimuksessa ja tuonti-ilmoituksessa mainitaan eri osapuolet?

Osapuolilla voi olla sopimukseen perustuva korvaus- tai kustannustenjakovaatimus, mutta tulliviranomainen soveltaa omia sääntöjään rekisteröityyn maahantuojaan ja tuonti-ilmoitukseen. Osapuolten ei pidä olettaa, että yksityinen sopimus muuttaa lakisääteistä vastuuta.

Onko DDP verkkokauppatilauksissa parempi kuin DAP?

Kumpikaan ehto ei ole yleisesti toista parempi. DDP voi tehdä kassavaiheen hinnasta ennakoitavamman, kun myyjällä on vaatimusten mukainen tuontiratkaisu. DAP voi olla toimivampi, kun ostaja hallitsee tulliselvityksen tai myyjä ei voi laillisesti tuoda tavaroita maahan. Valinnan tulisi perustua todelliseen tulli- ja verojärjestelyyn, ei ainoastaan toivottuun asiakaskokemukseen.

Lähteet